Aika kuluu lentäen, reilu
kuukausi Espanjassa oloa jo takana ja reilut kaksi onneksi vielä edessä J
Työharjoittelupaikan
toiminnot ovat muotoutuneet rutiiniksi. Vesijumpan vetäminen sujuu jo kuin
vanhoilta konkareilta ja karaokeiltojen jäljiltä voisi jo suunnitella uutta
aluevaltausta karaokejuontajana :D Asociación Finlandesassa eli Kymppipaikassa
pyörii tietty vakioporukka ja lisäksi paikalla pyörähtää myös satunnaisia
espanjankävijöitä. Olemme tavanneet paljon mukavia ihmisiä ja käyneet
mielenkiintoisia keskusteluja heidän kanssaan. Yleisesti kuultu aihe on muun
muassa se, kuinka Espanjan ilmasto pitää toimintakyvyn parempana. Nivelvaivat,
joita suomessa talvisin ilmenee, poistuvat Costa del Solin auringon alla. Ulos
pystyy ja uskaltaa lähteä lenkkeilemään, kun ei tarvitse kärsiä kolotuksista ja
olla huolissaan liukastumisista. Mieli on myös virkeämpi valon ja lämmön
ansiosta.
Työn ohessa olemme
ehtineet myös hiukan huvitelemaan. Kävimme Fuengirolan iskelmäbaarissa
tanssahtelemassa Pave Maijasen tahtiin ja kuuntelemassa baarin täyteen väkeä
vetänyttä Kolmatta Naista. Tunnelma oli huipussaan ja suomalaiset, noh,
suomalaisia :D ja me viihdyimme hyvin.
Ollaan me toki muitakin
retkiä ehditty tekemään. Viime sunnuntaina lähdimme bussilla kohti Mijaksen vuoristokylää.
Wau, mitä maisemia! Mutkitteleva vuoristotie pisti kädet hikoamaan ja korvat
lukkoon noustessamme ylös huippua kohti. Kylässä näimme aasitaksit, joista on
paikallisissa lehdissäkin kirjoiteltu. Aasien nykyisiä huonoja oloja pyritään
parantamaan. Verkkolähteissä myös mainitaan, että aaseista pidetään hyvää
huolta, mutta ei se meidän silmäämme aivan siltä näyttänyt. Oli nimittäin itku
tytöillä herkässä kun aasit alkoivat kuorossa huutamaan. Ne todellakin h u u s i v a t! Sanoilla kuvaten kuin
sikaa olisi tapettu. Aasit siis seisovat rivissä sidottuna päästään tolppaan
kiinni. Köysi ei paljoa liikkumatilaa aasille anna. Siinä ne koittivat seisten
nukkua talloen omissa ulosteissaan. Eläinten kurjuutta seuratessa sosiaalityömme
on selkeästi laajentumassa eläinten auttamiseen, sillä olemme myös päätyneet
madottamaan pihapiirimme kissoja :D
Kylässä oli myös kaunis
kallioon kaivettu Kiven neitsyen kappeli eli Santuario de la Virgen de la Peña.
Kappelissa säilytetään Mijasin neitsyen kuvaa ja uskonnollisia esineitä, jotka muurari
on löytänyt tarinan mukaan kaivaessaan ontoksi havaitsemaansa kalliota. Mikä
siinä onkin, että tällaisissa paikoissa vieraillessa tuntuu kuin aika pysähtyisi
hetkeksi. Valtava kunnioituksen ja liikutuksen tunne täyttää mielen ja sydämen.
Jätimme rukouslaatikkoon omat rukouksemme ja istahdimme hetkeksi kappelin
kullatuille penkeille. Vaikka emme kumpikaan ole kovinkaan uskonnollisia
ihmisiä, tällaisissa paikoissa tulee aina tuntu, kuin joku suurempi voima olisi
läsnä.
Päivän päätteeksi
istahdimme vielä maisemakahvila Olivariin vohvelisuklaakakuille nauttimaan
auringon painumisesta vuorten taa. Loistava päätös viikonlopulle.
Hasta luego!
Hannele & Villa
